30 toukokuuta, 2015

mellan hägg och syren


Se on kesä! Viimeinen koulupäivä ja loma edessä.

Joku vuosi sitten törmäsin näin kesän korvalla jossain blogissa ruotsalaiseen sanontaan "mellan hägg och syren". Huomasin sen kuvaavan loistavasti tätä parasta aikaa Suomen kesässä. Vai tuntuuko se vain siltä pitkän talven jälkeen... Joka tapauksessa alkukesän vihreys on jotenkin niin raikasta ja kaunista, myöhemmin kesällä vihreys tummuu ja on syvempää. Tuomi on aloittanut kukintansa, ensin sen huomaa aina huumaavasta tuoksusta jonka alkuperää alkaa etsimään. Sitten huomaa tuomien puhjenneen kukkaan kuin salaa. Ja kun syreenit aloittavat kukintansa on jo täysi kesä.

Olen askarrellut itselleni pienen taulun tuosta sanonnasta ja nostan sen esille aina näin alkukesästä. Tuossa se yhdessä tuomen kukkivien oksien kanssa muistuttaa nauttimaan tästä heleydestä.




Sain tuliaisena myös laatikollisen itäneitä perunoita. Tänä kesänä kasvattelen pari penkkiä uusia perunoita joilla on mukava herkutella loppukesästä. Ovat vain niin söpöjä tuossa laatikossa, että raskiiko niitä maahan kaivaakaan.




Oletteko muuten huomanneet vaahteran kukintaa? Itsellä se on mennyt täysin ohi koska kukat ovat vaalean vihreitä ja puu näyttää vain siltä kuin olisi täynnä uusia lehtiä. Viime lauantain Lyyli-myrsky nakkeli kuitenkin kukkia pitkin nurmikoita jolloin niihen tuli kiinnitettyä huomiota. Kauniita.



18 toukokuuta, 2015

Hamptons feeling

via

Ah, tästä kuvasta pääsee niin Hamptonsin tunnelmiin. Itse seuraan tiiviisti Kostoa joka pyörii kyseisissä maisemissa ja kyllähän tuollainen terassi riippukeinuineen ja merinäköaloineen kelpaisi. Kyseinen maisema tuli vastaan kun googlettelin mallia terassin kaiteisiin. Tuollainen selkeä pinnakaide miellyttää silmää ja samanlaiset ovat rakentumassa meidänkin terassille. Maisemat eivät ole ihan yhtä huikeat.

Tässä vielä muuta malli tulevan kaiteen tyylistä, lisää itse kaiteen rakentelusta myöhemmin.

via

via

via

via

via

via

via

via

via

via

via

via


via

14 toukokuuta, 2015

pieni suuri projekti

Meillä tahtoo olla niin, että rouvan ideoilla on isäntää työllistävä vaikutus... Monta vuotta on ollut ajatuksena hankkia yläkerran toiseen makuuhuoneeseen kaapit. Yhtenä päivänä päätin sitten näppäränä tyttönä ryhtyä tuumasta toimeen ja tilasin kaappien rungot Omtekilta. Tilasin kyllä kaikki rungot erillisinä jotta ne olisi helpompi kantaa yläkertaan. Kaapit eivät myöskään ole kuin kaksi metriä korkeat jotta hormissa oleva tuuletusventtiili ei peity. Ei siis pitäisi olla mitään ongelmaa...?



Mitä täällä tapahtuu...?

No eihän se ihan niin näppärästi käynytkään. Soviteltuamme ensimmäistä kaappia portaiden mutkaan ei auttanut kuin myöntää, että eihän se tässä meidän matalassa majassa taitu mitenkään. Onneksi tuo toteuttava osapuoli hoksasi ottaa kaiteen irti ja ei muuta kuin siitä kaappi suoraan huoneeseen. Sinnehän ne kaikki kolme nätisti asettuivat. Ja ilmanvaihtoventtiilikin jäi vielä näkösälle. Vähän hankala sitä on tietenkin tuolla kaapin päällä säädellä, saa ottaa sitten jakkaran avuksi.



Käytävää ylimääräisestä tavarastä tyhjentäessäni huomasin konkreettisesti miten pienilläkin esineillä saa ilmettä ja eloa tilaan. Ensin ajattelisi ettei tuollainen läpikulkutila kaipaa sen kummempaa kalustusta ja somistusta, mutta ehei, kyllä vaan kaipaa. Nurkassa seisoo jo ensimmäiseen omaan asuntooni hankkima lipasto joka kerää kaikenlaista sekalaista sälää lampuista pattereihin ja matka-adaptereihin. Lipaston päällä on talvisin lamppu antamassa kulkuvaloa (kattovalotkin toki löytyy), mutta näin iltojen valostuessa se on taas vaihtunut koristeoksiin. Seinällä on hyvä paikka siskojen poikien yksivuotiskuville. Siinä ne ovat mukavasti näkösällä ja täyttävät muuten tyhjää seinäpintaa.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä on portaiden mutkassa vartioiva papukaija. Se on alunperin siskoni itselleen hankkima, mutta muutti sitten meille. Siskon kissat ovat vähän järsineet lintua ja on se pari kertaa tipahtanut portaita alaskin (aina kun ei muista raivata ennen tavaroiden kantelua), mutta sitkeästi se on pysynyt kasassa. Nyt en osaisi edes kuvitella rappuja ilman sitä. Se näkyy myös kivasti alakerrasta katsottuna joten portaikko ei näytä liian autiolta.



11 toukokuuta, 2015

keväisen vihreää ja taivaansineä

Kevät on saapunut näillekin leveysasteille ja ulkona alkaa olla ihanan vihreää. Kevään ensimmäinen vihreä on aivan eri tavalla raikasta kuin myöhemmin kesällä. Sininen taivas on harmaan talven jälkeen tervetullut näky.




Pihalla on päässyt jo vähän haravoimaan, mutta varsinaiset pihatyöt ja kesäkukkien laitto saavat vielä odotella. Onneksi krookukset kukkivat. Hannu ja Kerttu päättivät kuitenkin tulla jo ulkoilemaan. Yleensä en harrasta esineiden nimeämistä, mistä lie näille veijareille moiset nimet tullut. Karvainen apulaiseni tuli ihmettelemään mitä minä kyykin.



Kevät saa kaipaamaan pientä piristystä myös sisälle joten päätin kaivaa esille meidän kesäpäiväpeiton. Siinä on myös keväistä vihreää ja kaunista vaaleansinistä jotka sopivat kevääseen täydellisesti. Peitto on matkamuisto häämatkalta, kuten myös talviversio joka näkyy täällä. Vähän hullun hommaahan se on raahata isoja päiväpeitteitä meren takaa, mutta toisaalta nämä ovat sellaisia matkamuistoja jotka ilahduttavat arjessa eivätkä pölyty hyllyssä tai hautaudu kaapin perukoille. Näitä varten piti kyllä ostaa myös yksi matkalaukku lisää :)



06 toukokuuta, 2015

flower power


Minusta on mukava ostaa kukkia tuomaan väriä sisutukseen. Eteisen sininen pikkupöytä on mitä parhain paikka kauniille kimpuille. Siinä ne ovat jotenkin mukavasti matkan varrella ilahduttamassa. Tällä kertaa meinasi kaupassa olla ongelma kukkia valitessa koska siellä oli useampia ihania värejä. Päädyin kuitenkin näihin raikkaan värisiin neilikoihin.


Pöydän vieressä seinään nojailee myös vanha lankun pätkä joka löytyi piharakennusta purettaessa. Missä lie seilannut ennen irtoamistaan. Ilta-aurinko luo siihen mukavia varjoja.




Kimppu oli niin iso, että siitä riitti pari oksaa myös pienempään maljakkoon. Jotenkin luontevasti se päätyi yläkerran vessan allastasolle. Siinä se piristää heti aamulla ja illalla hampaita pestessä.



Kuvien ottamisen kanssa päätin noudattaa Tarjan ajatusta siitä ettei kuvia tarvitse stailata. Meillä se tarkoittaa sitä etten siirtele koiran makupalapusseja pois eteisen pöydältä tai melkein tyhjää saippuaa pois altaan reunalta. Jospa tämä myös madaltaisi kynnystä laittaa kuvia kotinurkista tänne. Tälläiselta nuo tasot arkenakin näyttävät. Sitä paitsi värikkäät kukat vievät katseen pois pienistä säröistä :)